• 24 Posts
  • 74 Comments
Joined 2 years ago
cake
Cake day: June 10th, 2023

help-circle


  • Journalistin tulisi olla kriittinen kaikkea informaatiota kohtaan ja hänellä pitäisi olla tarpeeksi laaja ymmärrys käsittelemästään aiheesta pystyäkseen erottamaan pätevät asiantuntijat epäpätevistä.

    Ongelma: journalisti ei yksinkertaisesti voi olla tarpeeksi perillä jokaisesta aiheesta, josta tehdään juttuja. Olisi oikein kiva jos voisi, mutta siinä tulevat realiteetit vastaan.

    Tämän takia se, mitä pitäisi oikeasti tehdä, olisi monien alan asiantuntijoiden haastattelu ja ristiin referointi.


    Journalismin pitää hillitä yhteiskunnan militarisoitumista

    Journalismin pahin ongelma on sen kyvyttömyys tarttua suuriin rakenteellisiin kysymyksiin. Tällä hetkellä noista kysymyksistä suurin on yhteiskunnan militarisoituminen. Esimerkiksi Ruotsissa on käyty keskustelua Nato-jäsenyyden vaikutuksista yhteiskunnalliseen avoimuuteen. Meillä tuo keskustelu loistaa poissaolollaan.

    Puolustusvoimien saama yhteensä yli miljardin lisärahoitus vuosiksi 2023 ja 2024 meni läpi ilman, että kovinkaan moni journalisti asetti yhteiskunnan haavoittuviin ryhmiin osuvat julkishallinnon säästöt sen rinnalle. Jos asiasta kysyy, vastaus on ”­mutta kun se Putin”.

    Mielestäni Putin-argumentti on epä-älyllinen: vaikka maanpuolustus tärkeää onkin, myös huolenpidon heikko-osaisista, kulttuurista ja terveydenhuollosta pitäisi sitä olla.

    Journalistien pitäisi suhtautua puolustusvoimiin ­instituutiona, jolla on paljon valtaa ja ainutlaatuinen oikeus salata tietoa.  Tämä yhdistelmä huutaa hätiin vahtikoiraa, joka tuntuu kuorsaavan kopissaan.

    Jasså, Salla Nazarenko selkeästi ajattelee, että esimerkiksi “huolenpito heikko-osaisista, kulttuurista ja terveydenhuollosta” on ristiriidassa maanpuolustuksen kanssa. Ja no, olen eri mieltä tästä. Tästä voidaan käyttää esimerkkinä itsenäisen Suomen historiaa. Se, että esimerkiksi nykyhallitus ei tähän välttämättä kykene ei tarkoita, että tämä olisi jokin universaali ongelma militarismin kanssa. Sodankäynti nyt vaan valitettavasti on kallista toimintaa.


    On kyllä näkökulmia muutenkin tässä. Tosin on oikein hyvä, että journalismi alana katsoo ja hakee omia ongelmakohtiaan.


  • Ei saatana. Stuntti seis!

    Poliittinen väkivalta ei yksinkertaisesti kuulu Suomeen. Tietysti ei kuulu myöskään muu väkivalta, mutta varsinkin siinä kohtaa, kun poliitikkoja yms. aletaan pahoinpitelemään kadulla, niin siinä kohtaa tiedetään, että olemme mokanneet kansakuntana. Oli kyse Ben Zyskowiczista, Krista Kiurusta, tai kenestä tahansa muusta poliitikosta, riippumatta hänen poliittisesta kirjosta, niin meillä on paljon parempiakin tapoja esittää tyytymättömyytemme heidän politiikkaa kohtaan kuin heidän pahoinpitely. Tämä yksinkertaisesti ei saa olla se, miten Suomen poliittisessa ilmapiirissä ilmaistaan mielipide-eroja. Yritetään paremmin.

    Toivottavasti rva. Kiuru toipuu tästä hyvin ja saa tarvitsemansa hoidon ja avun, ja toivottavasti pahoinpitelijä saadaan kiinni ja oikeuden eteen.






  • Ehkä tämä johtaa ensi vaaleissa Liberaalipuolueen parempaan menestykseen. Suomen äänestysjärjestelmässä on se hyvä puoli, ettei uusien puolueiden perustaminen ihan mahdotonta ole, vaikka taktinen äänestäminen meilläkin toki on ongelma ja syö etenkin pienpuolueiden äänisaalista.

    Sitä sopisi toivoa. D’Hondtin menetelmä tietysti suosii suuria puolueita, mutta olisi ihan kiva nähdä, että saisi tämän “sisäisen opposition” liikkeelle.

    Itse alan päivä päivältä olla enemmän sitä mieltä, ettei oikeistoilaisesta talousteoriasta löydy vastauksia modernin maailman ongelmiin. Vaikea nähdä, miten liberaali talouspolitiikka pystyisi vastaamaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen, kun koko ongelma on alunperinkin liberaalin talouspolitiikan aiheuttamaa, ja siihen vaadittavat ratkaisut lähes määritelmällisesti liberalismin vastaisia.

    Onhan siinä tietysti haasteensa, mutta esimerkiksi hiilivero on yksi keino jolla saataisiin pistettyä saasteista syntyvät ulkoisvaikutukset (kuten ilmastonmuutos) leivottua sisään tuotteiden hintoihin. Ihan yleisemmin haittaverot ovat, nimestään huolimatta, vähemmän haitallisia kuin esimerkiksi työstä saatavien tulojen verotus. Se vaikuttaisi myös hintasignaaleihin, joka ohjaisi niin yksityishenkilöiden kuin myös teollisuuden kulutusta vähemmän saastuttaviin vaihtoehtoihin.

    Eri asia sitten, että miten se käytännössä toteutettaisiin, koska siinä puskisi takaisin niin teollisuus kuin ihan tavan kansalaiset jotka eivät haluaisi asioiden kallistuvan paljoa. Eikä tässä pelkästään puhuttaisi halvasta bensasta tjsp. vaan käytännössä kaikista tuotteista ja palveluista, kun käytännössä kaikki tuotantoketjut tarvitsevat fossiilisia ainakin jossain kohtaa. Ainakin nykyisellään. Ja no, vaikka tuollaisen saisikin toteutettua ilman poliittista itsemurhaa, niin sitä ei tiedä, että voisiko ko. verosta saatavia varoja käyttää ns. haitallisempien verojen poistoon, vai menisikö se vaan siihen, että esimerkiksi tuloverot ja hiiliverot olisivat samassa (verotetaan työntekoa ja kulutusta oikein kovalla kädellä!)


    Joku vähemmän liberaalimpi järjestelmä voisi varmaan vaikka pyrkiä ratkaisemaan ongelman vaikka ihan vain pakkokeinoin. En tosin näe, että se olisi hirvittävän kestävä ratkaisu, mutta siinä tietysti vaikuttaa omat poliittiset vinoumat.



  • Sinänsä mä ymmärrän Orpoa ihan strategisessa mielessä. Hän haluaa pitää hallituksen koossa, maksoi mitä maksoi.

    Mutta se vaan osoittaa sen, että Orpo on myynyt periaatteet ja no, suoraan sanottuna, moraalit. Hän maksaa ihan hemmetin kovan hinnan ihan vaan jotta hän voi viedä läpi hänen hallitusohjelman, joka jo itsessään näyttää farssilta.

    Hän ennemmin näpertelee näiden autoritäärien kanssa jotain ihme muutoksia, ennemmin kuin että hän yrittäisi oikeasti edes saada taloutta kuntoon. Luulisi, että kun ekonomistit sanovat että ajettu ohjelma ei tule toimimaan, niin heitä kuunneltaisiin.

    Saanut edes kunnolla rahaa Länsirataan, saatana.








  • Vähän tällaista omaa tajunnanvirtaa ja reflektiota.

    Olin noussut ärSuomessa moderaattoriksi muutamaa kuukautta ennen subin alkuperäistä sulkua kesäkuussa 2023, ja siinä aika nopeasti päätin pistää hanskat tiskiin koko palvelun osalta, kun spez ja kumppanit eivät kuulleet järjen ääntä, vaan päättivät jatkaa kolmannen osapuolten applikaatioiden bännäyksen kanssa kielimalli-rahoituksen (ja IPO:n) vuoksi.

    Välillä sitä tulee haikea olo, kun katselee niitä eri yhteisöjä jotka jäivät taakse, mutta ainakaan vielä ei ole ollut niin heikkoa hetkeä, että olisin uutta käyttäjää tehnyt sinne. Toivottavasti tämä jatkuu!


    Ainakin näin nopealla vilkaisulla, ainakin ärSuomessa nuo pistetyt langat näyttäisivät aika samanlaisilta kuin ennen. Tosin en hirveän aktiivisesti enää ole seurannut palstaa, niin en osaa kommentoida sitä, millaisia kommentit tuppaavat olemaan, mutta en tosiaan ihmettelisi, jos käyttäjäkunta olisikin tässä ryminässä ideologisesti vaihtunut.


    Kai sitä voisi myös itsekkin postailla enemmän tänne. Ei oo vaan kerinnyt. Pitää oikeasti tehdä töitäkin tjsp. Harmillista, mutta totta.



  • Mun mielestä yksi mielenkiintoinen juttu tässä viime vuosikymmeninä on ollut se, että populismi on tietyllä tavalla muuttunut ideologiottomaksi.

    Jos esimerkiksi verrataan 1900-luvun populismiin, jossa pääsääntöisesti oli ideologisena pohjana jonkinlainen marxismin oppisuunta, tai jos katsotaan vuosisadan alkua, niin fasismi oli myös vaikuttavana voimana. Näissä tietysti fasismin eri muodot kukistettiin aika pitkälti toisessa maailmansodassa (tai Francon ja Salazarin kohdalla jätettiin omiin oloihinsa, kunhan eivät keikuttaneet venettä), ja kommunismi taas hävisi kylmän sodan loputtua Neuvostoliiton romahtaessa. Tietysti sekä fasismilla että kommunismilla on omat seuraajansa nykyäänkin, ja varsinkin Internetin kanssa molemmille kategorioille on kasvanut omia tilojaan, joihin kannattajat voivat keskittyä, ja koska Internetissä ei voi olla editoreita, voivat tällaiset valtavirtaa vastustavat liikkeet muhia siellä ilman suurempaa häiriötä.

    Tätä voidaan verrata nykyiseen populismiin. Nykypopulismi ei vaikuta olevan juurikaan koherenttia ajatusmaailmaltaan. Kuten artikkelissa sanottiin, se keskittyy enemmän vain vastarannankiiskeilyyn ja tietynlaiseen postmodernistiseen totuudenjälkeiseen ajatteluun, jossa esimerkiksi Adam Savagea lainaten: “I reject your reality and substitute my own”. Ei siinä, olihan noissa 1900-luvunkin ideologioissa omia todellisuuden kieltäviä ominaisuuksia, mutta jotenkin sitä on nykyään enemmän, ja se tuntuu olevan suuremmassa roolissa kuin ennen. Esimerkkinä olkoot vaikka koto-Suomessa tuo Kristallipuolue.

    Vähän tällaista tajunnanvirtaa tänään. Toivottavasti tästä saa jotain irti.





  • Ongelmat ja taantumat tässä kohtaa johtuvat vahvasti maailmantalouden suhdanteista, ennemmin kuin minkään Suomen hallituksen tekemisistä. Se, että joku syyttää tyyliin Marinia tai kommunisteja tarkoittaa vaan, että he ovat väärässä. Suomi on kuitenkin vahvasti vientivetoinen talous, ja kun maailmalla on sattunut kaikenlaista viime aikoina, niin siinä sitten on aika vaikea minkään hallituksen tehdä mitään muuta kuin yrittää pärjätä. Se, että miten ne sen pyrkii tekemään on tietysti ihan relevantti juttu, mutta aika pitkälti tässä mennään ihan ulkoisten voimien mukana.

    Joka tapauksessa, pitänee varmaan katsoa mitä sitten tuolla syssymmällä tapahtuu budjettiriihessä. Ei siinä, onhan jotkin näistä esitetyistä budjettimuutoksista ihan hyviäkin, kuten esimerkiksi tuo kirkon osuus. Tietysti samalla olisi hyvä, että kirkkoa erotettaisiin vahvemmin valtiosta, mutta koska PS ja KD ovat hallituksessa, niin se ei varmaankaan toteudu tässä ihan heti. Noh, lastenkengissä.

    Tietysti esimerkiksi tuo asumistuen kuntaryhmien muuttelu voi hyvinkin tehdä kipeää. Mutta saapi nähdä että mitä siitä tulee.


  • Esityksessä kirkolta leikataan 20 miljoonaa euroa valtion rahoituksesta.

    Tämä on hyvä asia. Ei ole valtion asia rahoittaa kirkkoa, varsinkin jos kyseinen valtio on nimellisesti sekulaarinen.

    Purra ehdottaa toisen asteen opintojen materiaalien säilyvän maksuttomina.

    Se nyt vielä puuttuisi, että ne pistettäisiin takaisin maksullisiksi, nyt kun toinen aste on pakollinen.

    Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) ensi vuoden budjettiehdotus on 88,1 miljardia euroa ja se on 12,2 miljardia euroa alijäämäinen. […] Purra sanoo, että ilman säästöjä alijäämä olisi vajaat 16 miljardia euroa.

    Tämä on tietysti tässä se isoin juttu. Tässä on muistettava, että Purra ei ole ekonomisti, ja vaikka häntä ohjataankin asian osalta valtionvarainministeriössä, hän on silti vastuussa tästä.




  • Tämä on ollut valitettava siirtymä Suomen poliittisella kentällä, ja itse esim. en voi enää nähdä itseäni Kokoomuksen kannattajana. Puolueessa on selkeästi käynyt silviissiin, että arvoliberaalit arvot ovat marginalisoituneet, kun puolue on yrittänyt kaikin keinoin estää reaktionäärisempien ihmisten luisun persuihin.

    Ottaa kyllä kieltämättä aivoon. Olen käytännössä aina äänestänyt joko piraatteja tai liberaalipuoluetta, mutta en voi enää edes sanoa kannattavani kokoomusta ns. “isoista puolueista”. Arvot eivät enää täsmää. Alkaa ihan oikeasti vaikuttaa siltä, että poliittinen koti isoista puolueista olisi joko vihreät tai RKP, ja molemmilla on omat ongelmansa. Mutta siitä huolimatta ne vaikuttavat olevan nykyään parhaat (ja ehkäpä ainoat) isot puolueet, jossa voi tuntea olonsa hyväksi liberaalina ja näin esimerkiksi vahvasti NATO- ja EU-myönteisenä henkilönä.

    Iso ongelma on tietysti D’Hondtin järjestelmä, joka antaa suunnattoman edun suurille puolueille pienpuolueiden kustannuksella. Siinä tietysti estyy kaiken maailman hörhöt kristallipuolueesta SKP:hen, mutta se samalla estää esimerkiksi liberaalipuoluetta tai piraatteja kunnolla haastamasta puolueita, jotka jo ovat isoja.


    Tästäpä tuli taas seinä tekstiä. Mutta noh, politiikka on lähellä sydäntä, ja tämä kokoomuksen Suuri harppaus on aihe, joka ärsyttää sen verran, että siitä on hyvä saada välillä puhuakkin. Poliittinen kodittomuus ei ole mukavaa…